Laatu! Mitä se oikeastaan on?
Syyskausi on tuonut kilpailut viikonloppuihimme ja olemme saaneet nauttia niistä niin tuomarin, koutsin kuin katsojankin ominaisuudessa. Tämä on synnyttänyt meillä keskustelua tanssin eri laatutekijöistä; mitä ne ovat ja mikä niiden merkitys on tanssin arvioinnille sekä tanssijan kehitykselle.
Yksi tuomarin silmin havaittu ilmiö on urheilullisuuden ja suorittavuuden korostuminen liikkeen ymmärryksen kustannuksella. Valmiiksi fiksatut linjat, eleet ja asennot antavat näennäisesti tyylikkään ja kilpailullisen kuvan, mutta eivät kestä lähempää tarkastelua. Lattareissa tämä ilmenee iskevänä ja yksitoikkoisena rytmin käyttönä sekä tarkoituksettomina eleinä, jota kisoissa soitettava konemusiikki tosin oivallisesti tukee. Vakiotansseissa se näkyy erityisesti tiukasti paketoidussa tanssiasennossa, jota pidetään yllä hinnalla millä hyvänsä. Herää kysymys, onko tanssijoiden oma mielenkiinto kohdistunut vain siihen ensimmäisenä näkyvään ja itsestään selvään, eli asentoon ja ilmiasuun, vai onko tämä suunta, johon lajimme on ajautunut kansainvälisen kentän jakautumisen seurauksena?
"Dancers need adjuticators who will reward high quality performances and discourage low quality dancing. The adjuticators are the ultimate guardians of quality.
The future of the art of competitive style of ballroom dancing is in their hands. An honorous task that must never be treated lightely"
-Walter Laird -
Tanssijoiden näkökulmasta ei liene reilua vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä keskeneräisestä "tuotteesta", sillä kehityskaareen mahtuu monenlaisia vaiheita. Tuomari näkee kuitenkin tanssijoista sen, missä harjoittelun ja kilpailuun valmistautumisen painopiste on ollut. Vaikka tanssiasennon säilyminen on kilpailullisesti tärkeä asia, ollessaan ainoa määrittävä kriteeri, se jättää tanssilajimme upean liikeskaalan kovin ohueksi. Haluammekin herättää keskustelua siitä, mistä hyvä tanssi koostuu ja miten hyvä tanssiasento syntyy.
Ryhdikäs ja jäntevä keho on vapaa liikkumaan. Yksi yksittäinen painon siirto voidaan mieltää hengittämisen kautta. Sisäänhengitys ennakoi uloshengitystä ja lihasten vapautumista. Painopisteen siirtäminen ennakoi jalan siirtymistä paikasta toiseen. Yhdistämällä nämä perusideat kulloisenkin tanssin karaktääriin saadaan aikaan tehokasta, vapaata ja laadukasta liikettä.
Liikkeen tuottoa ymmärtävällä, hyvällä tanssiparilla asento pysyy vaivattomasti koko tanssin ajan. Tällöin voi nähdä, että myös muut laatutekijät ovat kunnossa. Tanssijana kehittyminen vaatii uskomattoman määrän toistoja. Jos liikkeet fiksataan paikoilleen ilman ymmärrystä niiden rakentumisesta, syntyy väistämättä virheellisiä liikeratoja joiden muuttaminen myöhemmässä vaiheessa on työlästä.
Mitä, jos tässä nopeiden tulosten aikakaudessa maltettaisiinkin keskittyä harjoittamaan laatua?