Kilpatanssin koulukunnat - miksi niitä on ja mihin ne johtavat?  

Viime aikoina on käyty keskustelua kilpatanssin eri koulukunnista. Sekä puheen tasolla eri ihmisten välillä, että myös sosiaalisen median alustoilla. Ihmiset, jotka ovat olleet lajimme parissa kovin lyhyen aikaa, ovat puhuneet varsin vakuuttavaan ja tietävään sävyyn eri koulukuntien välisistä eroista. Huolettaako se sinua? Meitä se huolettaa.

Arvostelulajissa koulukunnat ovat varsin pelottava asia. Oletus tuntuu olevan sellainen, että jos tuomari kuuluu johonkin koulukuntaan hän ei voi tuomaroida tanssia sen mukaan miten lattialla tanssitaan, vaan hän automaattisesti laittaa etusijalle omaan koulukuntaansa kuuluvat tanssijat vaikka eivät parhaita olisikaan. Vain sen takia, että ovat "uskossa" samaan asiaan. Tällainen ajattelu asettaa kyseenalaiseksi koko tuomarointijärjestelmän.

Mistä eri ryhmittymät ja koulukunnat ovat syntyneet? Pitkän lajin parissa kerätyn kokemuksen mukaan ne ovat syntyneet henkilöiden välisistä ristiriidoista ja valtataistelusta. Liitot, jotka ovat ulkoapäin katsottuna pitkään kyenneet varsin hyvään yhteistyöhön, ovat johtajiensa erimielisyyksien seurauksena lopettaneet yhteistyön tekemisen. Esimerkiksi WDSF ja WDC jakoivat pitkään yhteisymmärryksessä työjärjestyksen siitä, että WDSF toimi amatöörien ja WDC ammattilaisten kattojärjestönä. Enää ei näin ole, ja valitettavasti kahden valtaliiton erkautumisen jälkeen uusia kirjainyhdistelmiä ja erinimisiä liittoja on syntynyt vuosien saatossa vielä lisää. Liittojen jakautumisen vaikutukset ovat valuneet alaspäin siinä määrin, että nykyään jopa alaluokkien tanssijat pohtivat, mihin koulukuntaan heidän opettajansa kuuluvat ja minkälaista tyylisuuntaa heidän tanssinsa edustaa.

Pahimmillaan tämä kehitys voi johtaa jopa siihen, että vain saman koulukunnan tuomarit ja tanssijat voivat arvostaa toistensa työtä ja kaikki muu on "roskaa".

Kuka tästä hyötyy? Tuskin ainakaan tanssijat. Ja omasta kokemuksestamme voimme sanoa, että siitä eivät hyödy myöskään opettajat taikka valmentajat. Hyötyjät, kuten pyramidihuijauksessa yleensä, löytynevät sieltä ylempää, järjestöjen huipulta. Kaikki muut kärsivät, kenties jopa tietämättään. Lajin näivettyminen on nähtävissä eri puolilla Eurooppaa. Parit ovat jakautuneet pieniin leireihin ja todellista mittaria parhaimmistolle ei ole. Tällä hetkellä vuodessa järjestetään samassa luokassa ainakin kolmet eri MM-kilpailut. Eikö olisi parempi, että kaikki maailman tanssijat kokoontuisivat samoihin kisoihin mittelemään oikeasti, kuka on paras?

Suomen tanssiurheiluliitto on tunnustanut virallisesti eri koulukuntien olemassaolon kirjauttamalla tuomarityöryhmän ohjeisiin, että "tuomareita on valittava eri koulukunnista", kuitenkin vain WDSF:n koulukunnista. Miksi ei siis kaikista, kuten vaikkapa WDC:n tai WDO:n koulukunnista? Onko niin, että liitto on tällä ohjeellaan halunnut linjata, mitkä koulukunnat ovat hyväksyttäviä tai toistaan parempia? Meistä olisi tärkeintä, että tuomareiksi voidaan valita päteviä, kokeneita tanssin alan ammattilaisia, jotka osaavat asiansa parhaiten sen sijaan, että heidät täytyy valita edustamiensa koulukuntien mukaan.

Pahimmillaan tämä kehitys voi johtaa jopa siihen, että vain saman koulukunnan tuomarit ja tanssijat voivat arvostaa toistensa työtä ja kaikki muu on "roskaa". Sitäkö todella haluamme?

Mitä pitäisi tehdä? No ainakin kyseenalaistaa! Juuri sinun, minun, lajiliiton, meidän kaikkien! Ei hyväksytä asioita sellaisenaan, vaan haastetaan ne ihmiset, jotka yrittävät tunkea meitä eri koulukuntiin. Säilytetään itsenäinen ajattelu siitä, mikä on hyvää ja laadukasta tanssia ja mihin suuntaan sitä haluamme kehittää. Arvostetaan muita lajin parissa työskenteleviä ihmisiä; niin tanssijoita, opettajia, valmentajia ja tuomareita heidän ansioidensa mukaan koulukuntiin katsomatta. Lopetetaan kotimaisella liittotasolla ulkomaisten liittojen arvottaminen hyviin ja huonoihin, mahdollistetaan pätevien tuomareiden kutsuminen hyväksymällä useampien liittojen tuomarilisenssit sekä arvostetaan tasapuolisesti suomalaisten parien menestystä koti- ja ulkomaisissa kilpailuissa.

Vuosien mittaan tanssissa on tapahtunut huimasti kehitystä ja lajin sisällä tehdyt muutokset ovat mahdollistaneet sen, että tanssijat ovat tänä päivänä entistäkin parempia. Myös opetus ja valmennus on kehittynyt ja laajentunut ympäri maailman. Tanssin peruselementit ja lainalaisuudet ovat kuitenkin pysyneet samana, niin kauan kuin me olemme lajin parissa olleet mukana. Vaikka koulukunnat katsovat asioita eri näkövinkkelistä, hyvä tanssi on ja pysyy!